Lymen borrelioosin diagnostiset tutkimukset

Lymen borrelioosin diagnostiset tutkimukset

Borreliainfektion varhaisvaiheen, Erythema migrans (EM), diagnosoimiseksi ei yleensä tarvita mitään objektiivisia lisätutkimuksia. Mikäli katsotaan tarpeelliseksi, johdonmukainen tutkimus on ihobiopsia ja PCR.

Myöhempiä infektion ilmenemismuotoja epäiltäessä serologia on tärkein tutkimus; neuroborrelioosin kyseessä ollen tämä täydennetään aktiviteettimarkkerin määrityksellä.

Serologiset tutkimukset

Serologiset löydökset tulkitaan epidemiologisten ja kliinisten tietojen sekä mahdollisesti tarvittavien erotusdiagnostisten tutkimusten avulla.

  1. Seerumin vasta-aineseulonta tehdään kahden eri ELISA-testin avulla. Näiden yhteistetty laskettu maksimaalinen herkkyys on 98-100 %, joten negatiivinen vastaus siis sulkee pois yli 4-6 viikkoa kestäneen disseminoidun borreliainfektion. Joskus puutiaisen pistosta ja mahdollisesta EM:sta voi kulua tätä pitempikin aika ennenkuin  positiivinen seroreaktio syntyy.

C6 Lyme ELISA (Immunetics) mittaa seerumin IgG- ja IM-tyyppiset vasta-aineet borrelian VlsE-proteiinin rekombinantille C6-peptidille. Tulos ilmoitetaan Lyme-indeksinä (LI). Analyysivastaus voi olla negatiivinen noin 10 %:ssa borreliainfektioista. Siksi tutkimus täydennetään analyysilla recomWell IgG ELISA (Mikrogen) joka tunnistaa vasta-aineet rekombinanteille borreliaproteiineille p100, VlsE, OspC ja p18. Yhdistetty vasta-ainetaso ilmoitetaan arbitraarisina yksikköinä, U/ml.

IgM-vastaaineita ei määritetä koska niiden diagnostinen arvo on riittämätön borreliainfektioiden myöhemmissä ilmenemismuodoissa ja koska positiivinen tulos ei kuvaa sairauden aktiivisuutta.

Positiivinen vasta-ainetesti seerumista ei välttämättä tarkoita että kyseessä on aktiivinen infektio, vaan tulkinta riippuu kuten aina epidemiologisesta tilanteesta ja kliinisestä kuvasta.

  1. Jos yllämainittujen kahden serologisen seulontatestin tulokset eriävät tai jompikumpi on harmaavyöhykkeessä, tehdään selventävänä tutkimuksena analyysi recomBead IgG (Mikrogen) käyttäen multiplex-teknologiaa (Luminex). Tällöin mitataan kvantitatiivisesti vasta-ainemäärät borrelialle ominaisille rekombinanteille antigeeneilla p100, VlsE, p58, p39, OspA, OspC ja p18. Nämä ilmentyvät infektiossa ja polveutuvat useista borreliabakteerin patogeenisista geneettisistä muodoista.

 

  1. Epäiltäessä aktiivista borrelioosia voi epäselvissä tapauksissa olla syytä uusia tutkimus 3-6 viikon kuluttua, jonka jälkeen verrataan C6-peptidin vasta-ainearvoja  molemmista tutkimus­kerroista. LI-indeksin >30 %:n nousu alkuarvosta puhuu aktiivisen infektion puolesta. Jos kliininen epäily on edelleen vahva mutta LI-indeksin nousu puuttuu, tehdään multiplex-tekniikalla RecomBead IgG-analyysi (Kts.ed.). Aktiivisessa infektiossa voidaan tällöin usein todeta lisääntynyttä reaktiivisten vasta-aineiden intensiteettiä, ja uusia reaktiivisia vasta-aineita on voinut ilmestyä.

Toisaalta katsoen onnistunut antibioottihoito voidaan todeta siten että C6-arvot las­kevat yli 50 % alkuarvosta. Tämä nähdään tosin vasta 6 kuukauden kuluttua ja vain 40-60 %:lla potilaista.

  1. Jos epäillään keskushermoston neuroborrelioosia, intratekaalinen vasta-ainetuotanto osoitetaan recomBead multiplextekniikalla selkäydinnesteestä ja seerumista yhtaikaa ja lasketaan vasta-aineindeksi Reiberin kaavan mukaan. Tämä nostaa herkkyyttä mer­kittävästi entisiin menetelmiin verrattuna. Tuloksen valmistumista voidaan nopeuttaa merkitsemällä lähetteeseen S-Alb, S-IgG, Li-Alb ja Li-IgG-arvot.

 

Keskushermoston neuroborrelioosin aktiviteetin markkeri

Kemokiinia CXCL13 muodostuu runsaasti intratekaalisesti keskushermoston neuroborrelioosissa ja neurolueksessa sekä lymfooman yhteydessä. Muiden bakteerien aiheuttamissa meningiiteissä sitä esiintyy pienempinä määrinä. CXCL13 mitataan likvorista ELISA:lla ja ilmaistaan pikogrammoina millilitraa kohti tai mieluummin nanogrammoina proteiinigrammaa kohti, minkä takia Li-prot-arvo on tiedettävä.

20.07.2011   3.5.2017

Dag Nyman Professori, LT

Laboratoriosta vastaava